Vielä on toivoa

Viimeiset paripäivää on mennyt aaltoillen. Kävin eilen shoppailemassa siskon kanssa parit kengät,paitoja ja sävyttävän hoitoaineen. (: Se piristi hirveästi,kun on tullut uusia oireita. 

Olen alkanut näkemään muutaman minuutin kahtena vuorokauden aikana. Pelkään että viime vuoden livistäminen leikkauksesta ei tehnyt hyvää silmille. Olisi silloin ollut tarkoitus operoida toista silmääni ja yrittää palauttaa syvyysnäköä ja kiristää veltustuneita lihaksia.

Nyt sitten lääkäri on tehnyt kiireellisen lähetteen silmäpolille ja sitä odotellessa menee seuraaavat vuorokaudet. Yritän tsempata  itseäni kutomalla kaulahuivia ja muistella hyviä hetkiä siskojen ja oman hevosen kanssa. Tämä ei saa enää kaataa minua, olenhan sentään selvinnyt sepsiksestä!

Yllä oleva kuva on tältä kesältä ja siskoni on kuvannut sen.

Kuulumisia

Elämä sairaalassa jatkuu vielä toistaiiseksi ja tänään tehdään pitkäaikaispäätös hoidosta. Elämäni rankimmat puolivuotta. Olen taistellut omituisia oireita vastaan, mitkä viimeiseksi aiheuttivat kaksi verenmyrkytystä kesällä. On ihme että olen vielä hengissä, etenkin niin että säilytin kaikki raajani ja ainoa murhe mikä jäi oli painon lasku ja oma väsyminen sairastamiseen. Olen kiitollinen niille kaikille läheisille jotka tukivat ja kannustivat minua eteenpän kun osa läheisistä/kavereista katosi sairastumisen myötä. 

Erityisen kiitollinen olen isosiskolle siitä että hän omista menoista ja töistä huolimatta vei päivystykseen ja tuli vierailemaan eri sairaaloihin vaikka saatoin olla eristyksissä.   Kiitollinen olen myös pikkusiskolle eläinten hoidosta ja siitä että sain kuunella normaalin elämän kuulumisia. ♥

Laitan muutaman kuvan omista kasvoista kuinka laihtuminen niihin vaikutti.

Risti rinnassa

Ajattelin, että aloittaisin bloggauksen vasta sitten kun olen parantunut ja pääsen ensimmäisiä kertoja takaisin satulaan. Nyt kuitenkin pieni inspiraatio iski päälle ja tein päätöksen että alan kirjoittelemaan. Sairaalassa ollessa käy aika pitkäksi muuten.

Haluaisin heti avata blogin nimeä "Risti rinnassa" Omistan koiran nimeltä Piku, jonka rinnassa on valkoinen risti kuvio. Ja uskon että Piku on omalla tavallaan ollut pelastamassa niistä todella huonoista päivistä mitä viime kesänä on ollut.

Harrastan ratsastusta, ja omistan osan 13 vuotiaasta lämminnveriruuna Antonio Santoksesta "Antista" Antti on tällähetkellä tasoa helppo D. Ja sen ensimmäiset kisat on vasta kisattu.

Mutta pitemmittä puheitta tervetuloa seuraamaan Risti rinnassa blogin kirjoittajan arkea sairaalan ja pian kodin välillä. (: